Kärsimysten viikot on takanapäin ainakin tälläerää!!

Viime viikot ovat olleet yhtä kärsimystä tällaiselle VILUKISSALLE!! 

Mikään kerrospukeutuminen ei ollut tarpeeksi... aina vaan paleli. 

Vapaaehtoisesti en olisi naamaani ulkona edes näyttänyt, 

mutta olosuhteiden pakosta sitäkin oli vaan tehtävä, 

hampaat kalisten!! 

Onneksi minun ei tarvitse tehdä ulkotyötä... 

ammatinvalintassani on varmasti ollut osaksi myös itsesuojeluvaistoa. 

SISÄTYÖSSÄ ei pitäisi tulla kylmä!! 

Työni on liikkuvaa, maantieteellisesti pienellä alueella... 

mutta liikkuvaa kuitenkin!! 

Joka välissä auto on ollut ihan JÄÄSSÄ! 

Penkinlämmitin kyllä pelaa, mutta ei sitä uskaltanut jatkuvasti käyttää. 

Pienet siirtymät on hyvä juttu muuten, mutta akku ei ehdi latautua...

Ja taas sai PALELLA... ammatinvalinnasta huolimatta. 

On ehkä tullut selväksi, 

että muuten niin positiivinen ja avarakatseinen MINÄ ei tykkää talvesta, 

eikä varsinkaan KYLMÄSTÄ!! 

Minä tarvitsen lämpöä ja valoa. 

Energisyys on onneksi osittain sisäsyntyistä, pimeydestä ja kylmästä huolimatta. 

On paljon asioita, mitkä saavat energiavirrat liikkeelle, 

sisäinen palo ja innostus lämmittää sekä mieltä että kehoa. 

Käydään tahtojen taistelua ilmaston kanssa, 

ei anneta periksi... SELVIYDYTÄÄN!! 

Ja taas kerran näistäkin pakkasista on selvitty voittajana. 

Tänään on jo paljon lauhempi keli 

ja ollaan jo monta harppausta lähempänä kevättä ja valoa...

Rentoa sunnuntaipäivää ja ENERGISTA tulevaa viikkoa!!

Minna

Blogin kehittämistä ja uudistamista... mutta mihin suuntaan!?? AUTA!!

Kehittäminen on minun lempi aiheeni!! 

Pitää kehittää ja kehittyä... paikallaan polkeminen on minulle ihan kirosana. 

Välillä se ärsyttää ihan turhankin paljon. 

Kehittämisestä saan virtaa... jumittaminen syö energiaani ihan liiaksi!!

Olen aloittanut blogini kirjoittamisen heinäkuussa. 

Nyt olen siinä vaiheessa, että en oikein tiedä mihin suuntaan haluaisin blogiani kehittää... 

siihen tarvitsenkin SINUN apuasi. 

Aluksi tein postauksia ihan vaan ja ainoastaan omaksi ilokseni. 

Kunhan kirjoittelin, vähän mitä päähän pälkähti...

Mitä enemmän olen postauksia kirjoitellut 

sitä enemmän olen alkanut miettimään myös lukijoitani... 

keitä te olette ja mikä saa teidät lukemaan postauksiani 

ja palaamaan vielä uudelleen? 

Minulla ei ehkä ole vielä ihan selkeää linjaa. 

Eniten kirjoitan omista ajatuksistani ja periaatteistani. 

Mutta junnaako blogini paikallaan!! 

Päätin blogia perustaessani, 

että en paljasta itsestäni enkä omasta elämästäni kovinkaan paljoa. 

En kirjoita perheestäni, en työstäni enkä kodistani. 

Mutta olen kuitenkin paljastanut sen kaikkein tärkeimmän... 

OMAT AJATUKSENI!! 

Edelleenkään en halua paljastaa elämästäni kaikkea... 

mutta voisinko sittenkin kirjoittaa elämästäni vähän enemmän!! 

EHKÄ!! 

Mitä mieltä SINÄ olet?? 

Haluaisin mielelläni kuulla toiveesi. 

Kehittämisessäkin parasta on YHTEISTYÖ!!

Aurinkoista sunnuntaipäivää!!

Minna

IHMISKUISKAAJA

Artikkeli SUOMEN KUVALEHDESSÄ 

KOSKETTI!!

Artikkelissä kerrotaan miten Vantaalaisessa hoivakodissa kohdataan muistisairaita. 

Se, että kohtelee toista ihmistä kunnioittavasti, 

ei ole rakettitiedettä. 

 Se on ARVOSTUSTA ja aitoa kohtaamista, 

läsnäoloa ja tunnetta siitä, että tulee ymmärretyksi. 

Ihmiskuiskaamista!! 

Muistisairas tarvitsee ihmisen, jolla on ymmärtäväiset silmät! 

Niin tarvitsen minäkin... ja varmasti sinäkin!! 

Ihmiskuiskaamista tarvitaan kaikessa 

ihmisten välisessä kanssakäymisessä ja 

vuorovaikutuksessa!! 

Ollaan ihminen ihmiselle. 

Asetutaan toisen ihmisen asemaan. 

Ei olla yläpuolella, mutta ei ole mitään tarvetta olla alapuolellakaan.

Nähdään ja kuullaan... 

ollaan LÄSNÄ!!

Joskus pelkkä katse riittää... 

ne ymmärtäiset silmät!!

Toiset ihmiset ovat synnynnäisiä ihmiskuiskaajia. 

Mutta nekin, 

joilta vuorovaikutus ei tule luonnostaan, voivat sitä opetella. 

Hymystä voi aloittaa! Ja katsoa silmiin...

aina ei tarvita sanoja!!

Minna

Voit lukea artikkelin täältä: 

http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/tallainen-on-ihmiskuiskaaja/?shared=303928-abdfa9e9-999

Suunnittelu, kehittämistä, uusia oivalluksia ja oppimista...

Suunnittelua, kehittämistä, uusia oivalluksia ja oppimista...  

SUUNNITTELUPÄIVÄ!! 

Ja arvatkaa kuka TAAS innostui!! 

Niistäkin asioista, mitkä eivät minulle varsinaisesti edes kuuluneet. 

Minkä sitä ihminen luonteelleen voi... 

oppimisen paikka MYÖNNETÄÄN!!

Päivän parasta antia oli taas kerran 

VUOROVAIKUTUS!!

Kohtaamiset, 

vaikka vaan hetkelliset. 

Katseet ja yhteenkuuluvuuden tunne. 

Temperamentteja on niin monta, kuin on ihmistäkin. 

Soraäänet tuovat särmää mutta positiivinen energia vie kuitenkin voiton! 

Yhteistyössä on voimaa!! 

Tänään olemme työyhteisönä kasvaneet ja jalostuneet. 

Taival on pitkä mutta mennään  

askel kerrallaan! 

Rinnakkain!!

Kivaa viikonloppua!

Minna

Ei yhtään lupausta... mutta tavoitteita kyllä!!

Vuosi vaihtui... 

en tehnyt yhtään uuden vuoden lupausta!!

Yritän kuitenkin RAKASTAA enemmän 

ja olla armollisempi itseäni ja muita kohtaan. 

Puhumisen taidon osaan jo aika hyvin mutta

voisin olla parempi kuuntelija.

 Opettelen sitä tänäkin vuonna!!

Olen ihan varma, että tästä vuodesta tulee ainutlaatuinen!! 

Pitkälle minun näköiseni...

yllätyksiä tulee varmasti, eikä pettymyksiltäkään voi välttyä. 

Silti en anna minkään lannistaa sitä, 

minun VUOTTANI!!

Sinunkin vuodestasi tulee taatusti 

AINUTLAATUINEN!! 

Sinun näköisesi!

Otetaan kaikki vuoden 2016 MAHDOLLISUUDET vastaan

ilman ennakkoluuloja!! 

Minna

Vuosi 2015, inventaarion aika!!

Taas on vuosi vierähtänyt.
Paljon on unelmia saavutettu! On ollut iloa ja välillä murheitakin...  

Alkuvuosi meni aikamoisessa kiireessä!!
Jälkeenpäin katsottuna yhtälö oli melkein mahdoton.
Silloin sitä ei vaan kiireeltään oikein tajunnut...
ONNEKSI!!

Heti vuodenvaihteen jälkeen tein päätöksen,
että nopeutan opintojani.
Alkuperäisen tavoitteen mukaan
minun piti valmistua ammattikorkeakoulusta joulukuussa 2015.
Lopulta urakoin opintopisteitä kevään aikana niin, että valmistuin jo toukokuussa.
Työn ohella aikamoinen suoritus.

HYVÄ MINÄ!!

Ei siis tarvitse juurikaan miettiä mitä alkuvuoden aikana tapahtui.
Kävin töissä ja opiskelin!! Muuta ei ehtinyt...

PAITSI...
huhtikuussa kävimme viikon aurinkolomalla ESPANJASSA.
Opintojen kannalta ajankohta oli JÄRJETÖN,
 mutta ehkä juuri siksi ajoitus oli TÄYDELLINEN!!

Tiukassa paikassa on hyvä pysähtyä edes hetkeksi...
vetää henkeä ja jatkaa entistä kovemmalla tarmolla kohti maalia.
Toimi tässäkin tapauksessa!!

Kesä ja loma meni tietysti liian nopeasti,
niinkuin kesät aina!!
Muutamaan vuoteen ei opintojen takia ollutkaan ollut vapaa-aikaa...
nyt oli!!
Jotain piti KEKSIÄ... uusi harrastus... BLOGI!!
Kimallusta ja hiomattomia timantteja syntyi...

Syksy oli pimeä ja se sama pimeys jatkuu vieläkin!!
Noin niin kuin valon puolesta... ei muuten!!
Pimeydestä huolimatta INNOSTUN vähän kaikesta!!!
Kehittämisintoa saan toteuttaa onneksi omassa työssäni aika vapaasti.
Aina riittää uusia tavoitteita...
Hyvät ideat kannattaa toteuttaa ja huonot unohtaa!!
Olen nopea liikkeissäni, jahkailu ei ole minun juttuni.
Yleensä parhaat päätökset onkin niitä, mitkä on tehty intuition mukaan... 

Olen parhaimmillani, kun minulla on haasteita...
aina pitää olla jotain tavoiteltavaa!!
Silti mikään ei tunnu niin hyvälle, kuin PYSYVYYS!!
IHANA turvallisuus!
Sisäistä paloaan ei tarvitse sammuttaa,
vaikka kaikki perusasiat olisivatkin pysyviä!
KOTI, PERHE, TYÖ, TERVEYS...
vaikka kuitenkaan mikään näistä ei olekaan itsestään selvää!!

Kohti uutta vuotta ja UUSIA TAVOITTEITA...
toteutetaan ne eikä vaan unelmoida!!

Minna

Olenko syntynyt kultalusikka suussa??

Tähän aikaa vuodesta tulee mietittyä kulunutta vuotta! 

Mihin se aika on vierähtänyt, 

mitä omassa elämässä on tapahtunut. 

Mitä on saanut aikaan.

Onko jotain jäänyt tekemättä. 

Samalla sitä miettii elettyä elämää yleensä...

Minä en ole syntynyt kultalusikka suussa. 

Mutta minusta tuntuu, 

että olen syntynyt 

ONNELLISTEN tähtien alla!!

Jos tipahdan niin tömähdän aina jaloilleni!! 

Kovin korkealta 

en ole koskaan pudonnutkaan.

Tosin kaikki on suhteellista!! 

Jonkun toisen näkökulmasta 

elämäni ei todellakaan ole kovin hohdokasta. 

Asiat ei aina mene niin kuin suunnittelee. 

Muutamassa kohdassa olisin tehnyt vähän toisenlaisen käsikirjoituksen!! 

Ja vaihtaisin montakin päivää, 

jos voisin!!

Onko se sittenkin ASENNE, 

joka ratkaisee. 

ELÄMÄNASENNE!!

Omilla valinnoilla, 

päättäväisyydellä ja tahdonvoimalla 

pääsee aika pitkälle... 

mutta kyllä se taitaa kuitenkin olla se 

ASENNE, 

joka ratkaisee loppupelissä!!

Ai niin... uskon myös, että kaikki 

TÄHDET ovat ONNELLISIA!!

Jokaisella on siis mahdollisuus...

Minna