Palataan vielä hetkeksi vuoteen 2016

Palataan vielä hetkeksi menneeseen vuoteen. 

Vuoteen johon mahtui paljon hyvää, iloa ja onnellisuutta. 

Oli myös hetkiä, jolloin kysyttiin voimia ja jaksamista tavallista enemmän. 

Kaikesta selvittiin, katse ja tavoitteet selkeästi tulevassa. 

Muutama ulkomaanmatka piristi arkea. 

Jostain kumman syystä ne ajoittuivat sellaisiin ajankohtiin, 

jolloin akkujen lataaminen oli erityisen tarpeellista. 

En tiedä oliko sattumaa, vai mitä.

Parasta vuodessa 2016 oli arki, ihan tavallinen arki. 

Kiireiset työpäivät, oleminen ja eläminen. Ihmiset ja kohtaamiset. 

Uudet haasteet ja uuden oppiminen. 

Onnistumisen tunteet ja ihmisenä kasvaminen.  

Uusi vuosi tuo tullessaan uusia tuulia, uusia oivalluksia ja uusia haasteita. 

Paljon kehittämistä ja kehittymistä. 

Otan uteliaana vastaan kaikki mahdollisuudet. 

Hyvää uutta vuotta!

Minna

Olenko syntynyt kultalusikka suussa??

Tähän aikaa vuodesta tulee mietittyä kulunutta vuotta! 

Mihin se aika on vierähtänyt, 

mitä omassa elämässä on tapahtunut. 

Mitä on saanut aikaan.

Onko jotain jäänyt tekemättä. 

Samalla sitä miettii elettyä elämää yleensä...

Minä en ole syntynyt kultalusikka suussa. 

Mutta minusta tuntuu, 

että olen syntynyt 

ONNELLISTEN tähtien alla!!

Jos tipahdan niin tömähdän aina jaloilleni!! 

Kovin korkealta 

en ole koskaan pudonnutkaan.

Tosin kaikki on suhteellista!! 

Jonkun toisen näkökulmasta 

elämäni ei todellakaan ole kovin hohdokasta. 

Asiat ei aina mene niin kuin suunnittelee. 

Muutamassa kohdassa olisin tehnyt vähän toisenlaisen käsikirjoituksen!! 

Ja vaihtaisin montakin päivää, 

jos voisin!!

Onko se sittenkin ASENNE, 

joka ratkaisee. 

ELÄMÄNASENNE!!

Omilla valinnoilla, 

päättäväisyydellä ja tahdonvoimalla 

pääsee aika pitkälle... 

mutta kyllä se taitaa kuitenkin olla se 

ASENNE, 

joka ratkaisee loppupelissä!!

Ai niin... uskon myös, että kaikki 

TÄHDET ovat ONNELLISIA!!

Jokaisella on siis mahdollisuus...

Minna

Muutos on aina mahdollisuus!!

Kun yksi ovi sulkeutuu, niin toinen avautuu! 

Suljettu ovi jättää taakseen muistoja, hyviä ja huonoja. 

Haikeutta tai helpotusta, usein vähän molempia!

Muutos on AINA mahdollisuus!! 

Mitä pidempään viipyy paikoillaan, sitä hankalampi on taas lähteä liikkeelle. 

Vierivä kivi ei sammaloidu. 

NIIN TOTTA!!

Pysyvyys luo turvallisuutta, mutta riittäkö se? 

Jollekin riittää. 

Kaikki muutokset pelottavat - ihan jokaista. 

Mutta jos on saanut synnyinlahjana uteliaan luonteen, niin kaikki uudetkin ovet ovat vain mahdollisuuksia. Mielenkiintoisia uusia tuttavuuksia ja asioita, jotka vievät elämää uuteen suuntaan ja toisenlaisiin haasteisiin. 

Pysyy mielenkiinto yllä!

Seuraava uusi ovi odottaa minua työelämässä. Työ pysyy samana, mutta puitteet muuttuvat. 

Onko se hyvä vai huono -  jää nähtäväksi. 

Aina kannattaa antaa muutokselle mahdollisuus, muuten ei voi tietää. 

Uskoa ja luottaa siihen, että tästä tulee
LOISTAVA JUTTU!!

Nämä upeat korut, by TMI Jaana Hirvonen, ovat hyvä esimerkki muutoksesta.

Vanhoja hopea lusikoita, 

kierrätykseen päätyneitä. 

Joillekin tarpeettomia, mutta uudelle omistajalleen 

AARTEITA. 

Markka on vaihtunut euroon ja pennit ovat menettäneet arvonsa. 

Ainakin maksuvälineenä. 

Vuoden 1917 hopeisista 25 pennisistä tehdyt korvakorut, 

muistuttavat paitsi Suomen itsenäisyydestä, 

myös siitä, että tuunaamalla vanhaa, voi saada aikaan jotain ainutlaatuista.

Miksei sama toimisi työelämässäkin? 

Tuunaaminen ja kehittäminenhän ovat oikeastaan synonyymejä. 

Otetaan kaikki tarpeellinen vanha mukaan... 

astutaan uudesta ovesta sisään.

KEHITETÄÄN JA JALOSTETAAN!

Lopputulos ei voi olla muuta, kun hyvä. 

Ja vaihtelu virkistää!!

Jotain pysyvääkin elämässä pitää olla! 

On yksi mihin en kaipaa vaihtelua, 

oikeastaan se vaan paranee vanhetessaan! 

Nimittäin PARISUHDE!!

Ennakkoluulottomasti kohti uusia seikkailuja ja uutta viikkoa!

Minna