Puhuminen, AVAIN ihan kaikkeen...

Minä rakastan puhumista, väittelyäkin... 

olen tainnut oppia puhumaan ennen kuin opin kävelemään! 

Lapsena olin varsinainen höpötin. Murrosiässä iski ujous ja eikä puhetta enää pulpunnut samalla tavalla kuin ennen. Mutta puhumisen lahja ei ollut silti kadonnut, se palasi takaisin, eikä ole sen koomin piilossa pysynyt. 

HYVä niin!! 

Puhuminen on minulle TERAPIAA, 

se on vuorovaikutusta ja AVAIN oikeastaan kaikkeen. 

Olen päässyt elämässä aika pitkälle puhumalla. Paljon muutakin olen tietysti joutunut tekemään, mutta elämän käännekohdat ja suurimmat ratkaisut ovat usein vaatineet puhumista. 

Ja minähän olen PUHUNUT, sydämeni kyllyydestä. 

Oli sitten iloa tai surua, tuskaa tai murhetta... 

minä puhun, puhun ja puhun. 

Puhuminen on ollut selviytymiskeino, 

se on ollut työkalu ja useasti myös tunteiden tulkki. 

Meidät suomalaiset on opetettu puhumaan silloin kun on asiaa, 

muuten on parempi olla hiljaa. 

"Puhuminen on hopeaa, vaikeneminen kultaa". Sanontakin jo kertoo, että puhuminen ei olisi pelkästään hyve ja monista puhuminen onkin yliarvostettua. 

Minä en sitä allekirjoita !! 

Mutta sen myönnän, että pelkkä puhuminen ei riitä, 

pitää osata myös KUUNNELLA! 

Vuorovaikutteista viikonloppua!

Minna

IHMISKUISKAAJA

Artikkeli SUOMEN KUVALEHDESSÄ 

KOSKETTI!!

Artikkelissä kerrotaan miten Vantaalaisessa hoivakodissa kohdataan muistisairaita. 

Se, että kohtelee toista ihmistä kunnioittavasti, 

ei ole rakettitiedettä. 

 Se on ARVOSTUSTA ja aitoa kohtaamista, 

läsnäoloa ja tunnetta siitä, että tulee ymmärretyksi. 

Ihmiskuiskaamista!! 

Muistisairas tarvitsee ihmisen, jolla on ymmärtäväiset silmät! 

Niin tarvitsen minäkin... ja varmasti sinäkin!! 

Ihmiskuiskaamista tarvitaan kaikessa 

ihmisten välisessä kanssakäymisessä ja 

vuorovaikutuksessa!! 

Ollaan ihminen ihmiselle. 

Asetutaan toisen ihmisen asemaan. 

Ei olla yläpuolella, mutta ei ole mitään tarvetta olla alapuolellakaan.

Nähdään ja kuullaan... 

ollaan LÄSNÄ!!

Joskus pelkkä katse riittää... 

ne ymmärtäiset silmät!!

Toiset ihmiset ovat synnynnäisiä ihmiskuiskaajia. 

Mutta nekin, 

joilta vuorovaikutus ei tule luonnostaan, voivat sitä opetella. 

Hymystä voi aloittaa! Ja katsoa silmiin...

aina ei tarvita sanoja!!

Minna

Voit lukea artikkelin täältä: 

http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/tallainen-on-ihmiskuiskaaja/?shared=303928-abdfa9e9-999

Suunnittelu, kehittämistä, uusia oivalluksia ja oppimista...

Suunnittelua, kehittämistä, uusia oivalluksia ja oppimista...  

SUUNNITTELUPÄIVÄ!! 

Ja arvatkaa kuka TAAS innostui!! 

Niistäkin asioista, mitkä eivät minulle varsinaisesti edes kuuluneet. 

Minkä sitä ihminen luonteelleen voi... 

oppimisen paikka MYÖNNETÄÄN!!

Päivän parasta antia oli taas kerran 

VUOROVAIKUTUS!!

Kohtaamiset, 

vaikka vaan hetkelliset. 

Katseet ja yhteenkuuluvuuden tunne. 

Temperamentteja on niin monta, kuin on ihmistäkin. 

Soraäänet tuovat särmää mutta positiivinen energia vie kuitenkin voiton! 

Yhteistyössä on voimaa!! 

Tänään olemme työyhteisönä kasvaneet ja jalostuneet. 

Taival on pitkä mutta mennään  

askel kerrallaan! 

Rinnakkain!!

Kivaa viikonloppua!

Minna

Tehdään arjesta juhlaa!!

Elämä on yleensä arkista aherrusta, 

ihan tavallista tallaamista!! 

PÄIVÄSTÄ TOISEEN! 

Vuodet vaihtuu, arki vaan on 

ja pysyy!! 

TÄHTIHETKIÄ on harvakseltaan.

Arjen keskellä TÄHTIHETKIÄ odottaa joskus, 

kuin kuuta nousevaa.

Mitä jos tehdään arjestakin JUHLAA??

Opetellaan löytämään tähtihetkiä ihan TAVALLISISTA asioista!!

Taviselämän tähtihetket ovat vähän kuin suppilovahverot kangasmetsässä.

Ensin niitä ei näe ainuttakaan, 

mutta kun löytää sen ensimmäisen, 

niin kohta näkeekin jo toisen 

ja yht´äkkiä niitä on joka puolella!!

Minä olen viettänyt työpäiväni tänään näissä maisemissa! 

Olen oppinut uutta, 

tiedostanut itsessäni voimaannuttavia asioita ja

aistinut positiivista energiaa!!

PARASTA on ollut vuorovaikutus ja ONNISTUMISEN tunne.

Pidetään aistit avoimina ja NAUTITAAN elämästä. 

Tehdään arjesta juhlaa!!

Minna