Tänään satoi lunta!!
Nyt äkkiä syksypäivityksiä kehiin, vielä ehtii!!
Lumi ei nimittäin ainakaan tänään jäänyt vielä maahan.
Huomisesta ei tiedä vaikka jäisikin.
Luvattu on!
Muutamaan otteeseen olen kertonutkin,
että olen kesäihminen henkeen ja vereen, kevään ja valon lapsi.
Nyt on tapahtunut jotain ihmeellistä.
Syksy ei ole tuntunut oikeastaan yhtään kurjalle vuodenajalle.
Jos oikein muistan, niin kyllä se ennen on tuntunut.
Pitkä pimeä kausi edessä, kylmää ja märkää! Hyi!!
En ole tykännyt, en sitten yhtään!
Minä, joka olen aina rakastanut valoa ja lämpöä.
Minä, jolla ei ole koskaan liian kuuma.
Olen ihan huomaamattani alkanut sietämään syksyä. Pidän jopa siitä.
Pimenevät illat, kynttilän valo ja ruskan värit.
Metsälenkit kirpeässä syyssäässä.
Eikä yhtään ole tuntunut pahalle!!
On ihana käpertyä sohvannurkkaan villasukat jalassa,
höyryävä teekuppi kädessä.
Kesäiltana sellainen olisi ollut melkein syntiä...
ulkonahan sitä pitää silloin olla!!
Nyt saa hyvällä omallatunnolla nauttia lämmöstä sisätiloissa.
Aina sitä ihminen näköjään kehittyy!!
Oppii jopa pitämään asioista, joita ei ennen ole voinut sietää.
Tekeekö sen ikä, asenne vai jokin muu?
En tiedä, eikä sillä ole mitään väliäkään.
Annetaan muutokselle mahdollisuus ja tehdään tilaa uusille oivalluksille.
Nautitaan niistä!!
Pipo päähän, tumput käteen!
Tervetuloa talvi!
Minna
