Täällä Etelä-Suomessa viimeisetkin lumet suli jouluksi.
Vettä satoi taivaan täydeltä,
eikä edes jouluvalot tuntuneet tuovan valoa ainaiseen pimeyteen.
Joulutunnelma oli kadoksissa, kaikesta joulun fiilistelystä huolimatta.
Koti oli puettu jouluun hyvissä ajoin.
Kaupoissa oli soinut joululaulut jo lokakuusta lähtien,
mutta missä piileksi joulutunnelma?
Lapsuuden joulut oli erilaisia.
Aina oli lunta (ei ehkä ollut), mutta muistan sen niin.
Jouluaatto tuntui hirmu pitkälle, paljon pidemmälle, kuin muut päivät.
Joulupukkia odotettiin, odotettiin ja odotettiin.
Jännitti, silloinkin, kun tiesin, että joulupukkia ei ole olemassa.
Kiitos 12 vuotta nuoremman pikkuveljen,
sain nauttia joulunpukkijännityksestä melkein aikuisikään asti.
Lapsuudessa joulu meni aina saman kaavan mukaan.
Ei olisi tullut mieleenkään, että se olisi mennyt jotenkin eritavalla.
Kun oma lapsi oli pieni,
silloinkaan ei ollut vaikeuksia joulutunnelman hakemisessa.
Lapsi piti siitä kyllä huolen.
Joulua odotettiin ihan yhtä innolla ja hartaasti,
kuin omassakin lapsuudessani.
Samat perinteet jatkuivat ainakin osittain.
Lapsi kasvoi ja joulutkin muuttuivat.
On koettu joulu etelän lämmössäkin.
Siellä joulutunnelma vasta olikin hukassa.
Oli varmaan tarkoituskin, paettiinhan jouluhässäkkää muualle.
Siinä suhteessa onnistui siis loistavasti.
Nyt ollaan kuitenkin kotona ja silti joulufiilis tuntui olevan hukassa.
Vuosien myötä asiat ja niiden merkitys muuttuu.
Niin joulunkin.
Ei ole enää pieniä lapsia, ei joulupukkia, ei jännitystä.
On tullut aika löytää joululle uudenlainen merkitys.
Silloin, kun asioilla on merkitys, silloin tunnelma muuttuu...
odottavaksi, innostuneeksi.
Kun tämän asian oivaltaa, joulun taika löytyy jälleen.
Minna
