TÄÄLLÄ TAAS!!

Täällä ollaan taas! Pitkästä aikaa. 

Vuosikin on ehtinyt vaihtua. 

Missäkö olen piileskennyt? TÖISSÄ!! 

Intoa on ollut vaikka mulle jakaa, se on vaan kanavoitunut ihan jonnekin muualle, 

kun tänne blogiin. 

Uusi työ ja opiskelu ovat rytmittäneet elämää viime syksystä lähtien. 

Olen nauttinut joka hetkestä. 

Olen saanut olla sekä mukavuusalueellani että kaukana siitä. 

Olen päässyt hyödyntämään vahvuuksiani. 

Paljon on ollut myös uuden oppimista ja haasteita, onnekseni sopivassa suhteessa. 

Parasta on ollut tiivis tiimityöskentely. 

Nyt vasta olen tajunnut, miten paljon olinkaan kaivannut sitä, 

yhteistyön antamaa voimaa. 

Tein vuosia hyvin itsenäistä työtä, pidin siitäkin. 

Mutta olen ehdottomasti tiimipelaaja. 

  

Kaikki vähänkään suuret päätökset olen tehnyt intuition varassa. 

Työpaikan vaihto oli yksi niistä. 

Intuitio ei pettänyt tälläkään kertaa. 

Projekti päättyy aikanaan. Suren sitä vähän jo etukäteen. 

Ehkä tämä tie viitoittaa jo seuraavaa, kuka tietää?

Innostavaa alkavaa viikkoa!

Minna

Blogitauko on päättynyt!!

Meni talvi, kevät ja melkein kesäkin... ei yhtään postausta. 

Jos ihmettelette syytä, niin kertoisin jos tietäisin. 

Ei ole olemassa yhtä ainoaa syytä blogin hiljaiselolle, 

niitä on varmasti useita. 

Iso leikkaus alkuvuodesta, 

ei mitään vakavaa ja ihan rutiinihommia lääkärille, 

mutta  komplikaatiohan siitä seurasi, muutama lisäviikko sairauslomaa jne. 

Helmikuussa olin jo töissä... se ei siis selitä blogin hiljaisuutta. 

Töissä armoton kiire ja vielä opiskelua työnohessa, 

eikä se leikkauksesta toipuminenkaan ollut ilmeisesti ihan pikkujuttu, 

vaikka kovasti sitä yritinkin itselleni uskotella. 

Kamera pölyttyi kaapissa. Into ja ilo oli selvästi kadoksissa. 

Ei tullut yhtään luovaa ajatusta, 

ei ainakaan mitään sellaista, mitä olisin viitsinyt blogiin kirjoittaa. 

Asialliset asiat kyllä hoidin, mutta muuten olin kuin ellunkana! 

Ihan saamaton!!

Kevättalvella minulla oli jo olemassa päämäärä, 

tavoite, jonka halusin muuttuvan todeksi. 

Vahva intuitio, halu kehittää ja kehittyä, johdatti kohti uusia mielenkiintoisia haasteita. 

Unelmat toteutuivat, olen uuden edessä... 

täynnä intoa ja iloa!!

Kamera on kaivettu kaapista ja blogikin on herännyt vähän pidemmästä horroksesta!!

Ihanaa tiistaipäivää!

Minna

Palataan vielä hetkeksi vuoteen 2016

Palataan vielä hetkeksi menneeseen vuoteen. 

Vuoteen johon mahtui paljon hyvää, iloa ja onnellisuutta. 

Oli myös hetkiä, jolloin kysyttiin voimia ja jaksamista tavallista enemmän. 

Kaikesta selvittiin, katse ja tavoitteet selkeästi tulevassa. 

Muutama ulkomaanmatka piristi arkea. 

Jostain kumman syystä ne ajoittuivat sellaisiin ajankohtiin, 

jolloin akkujen lataaminen oli erityisen tarpeellista. 

En tiedä oliko sattumaa, vai mitä.

Parasta vuodessa 2016 oli arki, ihan tavallinen arki. 

Kiireiset työpäivät, oleminen ja eläminen. Ihmiset ja kohtaamiset. 

Uudet haasteet ja uuden oppiminen. 

Onnistumisen tunteet ja ihmisenä kasvaminen.  

Uusi vuosi tuo tullessaan uusia tuulia, uusia oivalluksia ja uusia haasteita. 

Paljon kehittämistä ja kehittymistä. 

Otan uteliaana vastaan kaikki mahdollisuudet. 

Hyvää uutta vuotta!

Minna

Nyt kaikki HYGGEILEMÄÄN!!

Minä olen niin lomalla, hyggeillyt sydämeni kyllyydestä koko viikon! 

Mikä on HYGGE, tanskalaisten brändäämä seuraava vientituote? 

Hygge-sanalle ei löydy suomenkielen vastinetta. 

Hygge on hyvään elämään kannustava elämäntapa. 

Hygge on tunnelma, olotila, kokemus, nautinto. 

Hygge on olemista isolla O:lla. 

Sekö on meidän suomalaisten perisynti. Ei osata hyggeillä muuta 

kuin lomalla tai vapaapäivinä. Jos silloinkaan! 

Mennään otsa rypyssä ja kiristellään hampaita. 

Se vähän niin kuin kuuluu asiaan. 

Kaikkihan niin tekee. 

Mitä tapahtuu, jos ei lopetakkaan hyggeilyä, kun palaa töihin. 

Mitä jos vaan jatkaa elämästä nauttimista. Siis TÖISSÄKIN. Ja miksi ei jatkaisi. 

Työ on nautinto, ainakin sen pitäisi olla. 

Rennossa, kotoisassa ilmapiirissä tuloksetkaan eivät voi olla huonoja. 

Ollaan läsnä. Luodaan uutta ja innovatiisista. Tehdään tulosta ja nautitaan siitä. 

Jaetaan onnistumiset ja tuetaan heikkona hetkenä. 

Kahvi- tai lounastauko työkavereiden kanssa PITÄISI olla voimavara. 

Tehdään siitä sellainen. 

Ei anneta pessimisteille ja työpaikkakiusaajille mahdollisuutta pilata nautintoa. 

Kotoisa ilmapiiri on hyväksi kaikille ja kaikelle. 

Siinä otsarypyt siliää ja hampaankiristelyt loppuvat.

Hygge tekee onnelliseksi. 

Minna

Kun merkitys muuttuu...

Täällä Etelä-Suomessa viimeisetkin lumet suli jouluksi. 

Vettä satoi taivaan täydeltä, 

eikä edes jouluvalot tuntuneet tuovan valoa ainaiseen pimeyteen. 

Joulutunnelma oli kadoksissa, kaikesta joulun fiilistelystä huolimatta. 

Koti oli puettu jouluun hyvissä ajoin. 

Kaupoissa oli soinut joululaulut jo lokakuusta lähtien, 

mutta missä piileksi joulutunnelma?

Lapsuuden joulut oli erilaisia. 

Aina oli lunta (ei ehkä ollut), mutta muistan sen niin. 

Jouluaatto tuntui hirmu pitkälle, paljon pidemmälle, kuin muut päivät. 

Joulupukkia odotettiin, odotettiin ja odotettiin. 

Jännitti, silloinkin, kun tiesin, että joulupukkia ei ole olemassa. 

Kiitos 12 vuotta nuoremman pikkuveljen, 

sain nauttia joulunpukkijännityksestä melkein aikuisikään asti. 

Lapsuudessa joulu meni aina saman kaavan mukaan. 

Ei olisi tullut mieleenkään, että se olisi mennyt jotenkin eritavalla. 

Kun oma lapsi oli pieni, 

silloinkaan ei ollut vaikeuksia joulutunnelman hakemisessa. 

Lapsi piti siitä kyllä huolen. 

Joulua odotettiin ihan yhtä innolla ja hartaasti, 

kuin omassakin lapsuudessani. 

Samat perinteet jatkuivat ainakin osittain. 

Lapsi kasvoi ja joulutkin muuttuivat. 

On koettu joulu etelän lämmössäkin. 

Siellä joulutunnelma vasta olikin hukassa. 

Oli varmaan tarkoituskin, paettiinhan jouluhässäkkää muualle. 

Siinä suhteessa onnistui siis loistavasti.

Nyt ollaan kuitenkin kotona ja silti joulufiilis tuntui olevan hukassa. 

Vuosien myötä asiat ja niiden merkitys muuttuu. 

Niin joulunkin. 

Ei ole enää pieniä lapsia, ei joulupukkia, ei jännitystä. 

On tullut aika löytää joululle uudenlainen merkitys. 

Silloin, kun asioilla on merkitys, silloin tunnelma muuttuu... 

odottavaksi, innostuneeksi. 

Kun tämän asian oivaltaa, joulun taika löytyy jälleen. 

Minna

Se tunne, kun huomaat, että pidät jostain asiasta, mitä et ole aikaisemmin voinut sietää!!

Tänään satoi lunta!! 

Nyt äkkiä syksypäivityksiä kehiin, vielä ehtii!! 

Lumi ei nimittäin ainakaan tänään jäänyt vielä maahan. 

Huomisesta ei tiedä vaikka jäisikin. 

Luvattu on! 

Muutamaan otteeseen olen kertonutkin, 

että olen kesäihminen henkeen ja vereen, kevään ja valon lapsi. 

Nyt on tapahtunut jotain ihmeellistä. 

Syksy ei ole tuntunut oikeastaan yhtään kurjalle vuodenajalle. 

Jos oikein muistan, niin kyllä se ennen on tuntunut. 

Pitkä pimeä kausi edessä, kylmää ja märkää! Hyi!! 

En ole tykännyt, en sitten yhtään! 

Minä, joka olen aina rakastanut valoa ja lämpöä. 

Minä, jolla ei ole koskaan liian kuuma. 

Olen ihan huomaamattani alkanut sietämään syksyä. Pidän jopa siitä. 

Pimenevät illat, kynttilän valo ja ruskan värit. 

Metsälenkit kirpeässä syyssäässä. 

Eikä yhtään ole tuntunut pahalle!! 

On ihana käpertyä sohvannurkkaan villasukat jalassa, 

höyryävä teekuppi kädessä. 

Kesäiltana sellainen olisi ollut melkein syntiä... 

ulkonahan sitä pitää silloin olla!! 

Nyt saa hyvällä omallatunnolla nauttia lämmöstä sisätiloissa. 

Aina sitä ihminen näköjään kehittyy!! 

Oppii jopa pitämään asioista, joita ei ennen ole voinut sietää. 

Tekeekö sen ikä, asenne vai jokin muu? 

En tiedä, eikä sillä ole mitään väliäkään. 

Annetaan muutokselle mahdollisuus ja tehdään tilaa uusille oivalluksille. 

Nautitaan niistä!!

Pipo päähän, tumput käteen! 

Tervetuloa talvi!

Minna

Mieti mitä ajattelet, sillä se muuttuu sanoiksi...

ja sanat muuttuvat teoiksi!!

Näin joku viisas on joskus sanonut. 

Ja se on totta! 

Minä ainakin uskon ajatuksen voimaan.

Kaikki tietävät, että asiat eivät ole mustavalkoisia. 

Harmaan eri sävyjä löytyy lukuisia ja värejä loputtomasti. 

Miksi sitten ajatuksemme ovat usein niin ehdottomia. 

Ei nähdä edes harmaan eri vivahteita. 

Ollaan mustavalkoisia ja pidetään tiukasti kiinni omista periaatteista. 

Mitä vaaraa siinä on, että maailmankuva avartuu? 

Ollaan leikisti edes hetki lähimmäisen housuissa. 

Todennäköisesti mustavalkoisen tilalle alkaa tulla muitakin sävyjä. 

Ainakin niitä harmaan eri vivahteita. 

Jos olemme oikein avoimia ja vastaanottavia, 

alkaa väritkin erottumaan jossain vaiheessa.

Synkät ajatukset saavat kaiken ympärillä olevan näyttämään synkältä. 

Mitä synkemmäksi ajatuksenjuoksumme menee, sitä mustemmaksi kaikki muuttuu. 

Voiko maailma muuttua paremmaksi paikaksi pelkällä ajatuksen voimalla??

Mustavalkoisella ajattelutavalla ei varmasti!! 

Muutetaan yhdessä maailma värikkäämmäksi ja 

valoisammaksi paikaksi... 

ajatus kerrallaan!!

Otatko haasteen vastaan??

Värikästä tulevaa viikkoa :)

Minna

Mielen rauhaa ja henkistä hyvinvointia... mutta miten??

Miten määritellään henkinen hyvinvointi? Entä mielenterveys/psyykkinen hyvinvointi... 

äkkiseltään luulisi, että puhutaan samasta asiasta! 

Voiko mielenterveys pettää, mutta silti voida henkisesti hyvin? 

Elokuva Prinsessa, kertoo Anna Lappalaisen (1896-1988) poikkeuksellisesta elämästä. 

Anna Lappalainen eli elämästään 55 vuotta psykiatrisissa sairaaloissa. 

Hänellä diagnosoitiin kaksisuuntainen mielialahäiriö ja skitsofrenia. 

Lappalainen väitti elämänsä loppuun saakka olevansa Buckinghamin palatsissa syntynyt 

Englannin prinsessa Anna. 

Hänet muistetaan elämänmyönteisenä ja iloisena persoonana, 

joka käytöksellään paransi koko elinympäristönsä ilmapiiriä.

Olen varmasti aivan väärä ihminen puhumaan tästä asiasta. 

Minulla ei ole omakohtaista kokemusta masennuksesta, ei työuupumuksesta 

eikä minulla ole todettu mitään muitakaan mielenterveyspuolen diagnooseja. 

Tuskin olen henkisesti yhtään sen vahvempi, kuin keskiverto ihmiset yleensä. 

Minullakin on ollut vastoinkäymisiä, joidenkin mittapuun mukaan suuriakin. 

Osa niistä kulkee rinnalla elämäni loppuun asti. 

Välillä sataa lunta tupaan oikein urakalla. 

Mutta ainakaan vielä ei pieni ihmismieli ole murtunut!! 

MIKSI?? Hyvä kysymys, oikeaa vastausta en tietenkään osaa antaa, 

voin vain arvailla, mitä se omalla kohdallani voisi tarkoittaa. 

Asenne ratkaisee monessa kohtaa (lempilauseeni varmaan). 

Avoimuus... henkisiä patoutumia ei ehkä kasaannu, kun asioista puhuu, puhuu ja puhuu. 

Jossain vaiheessa vaikeatkin asiat on niin loppuun kaluttu, 

että niissä ei ole enää mitään purtavaa! 

Menneiden ylenmääräistä vatvomista en myöskään harrasta, 

olen todennut sen turhaksi touhuksi. 

Kun on syntynyt "luonnonlapsena" ei aikuisenakaan osaa pingottaa liikaa. 

Välillä voi heittäytyä blondiksi, eikä edes hävetä!! 

Pistetään sekin henkisen hyvinvoinnin piikkiin :)

 Oivallus siitä, että silloinkin, kun on synkkää ja pimeää, on jossainpäin aina VALOA! 

Se ei ole välttämättä näkyvissä mutta tietoisuus siitä, että se on lähellä, auttaa!! 

Jos tänään sataa, huomenna voi paistaa jo aurinko tai ainakin ensi viikolla!! 

Myrsky ei kestä koskaan loputtomiin, oli se sitten ulkona tai mielen syövereissä!! 

Kaikki tyyntyy aikanaan... 

Ja hei, ei elämä loppujen lopuksi ole niin vakavaa, vaikka se välillä vakavaksi vetääkin! 

Aina, kun olet surullinen tai mieli on maassa, mieti... 

voitko omilla valinnoillasi tehdä elämästäsi onnellisemman. 

Aina ei suinkaan ole kysymys omista valinnoista, 

mutta aika usein kuitenkin! 

Älä turhaan palele varjossa silloin, 

kun voi itse hakeutua aurinkoon! 

Minna

On se vaan niin PARASTA!!

Nimittäin ARKI!! 

Ihan tavallinen arki... iloineen, suruineen, murheineen ja TÄHTIHETKINEEN!! 

Ehkä eniten pidän arjen tuomasta ryhdistä. Tunnustaudun aika suurpiirteiseksi, ainakin niissä arkisissa asioissa!! 

Mutta kyllä rutiineja pitää olla, aamurutiinit varsinkin on melkein minuutintarkat. 

Muuttuvia tekijöitä tulee AINA...silloin liukuva työaika on oikeasti taivaallinen! 

Ei tarvitse koskaan olla myöhässä, ainakaan aamuisin.

Kaikessa tylsyydessäänkin ARKI on ihan parasta. 

Olen onnekas, että saan tehdä työtä, josta tylsyys on kaukana! 

Siis todella kaukana. Yksikään työpäivä ei ole samanlainen.
Usein se on hyvinkin hektinen. Aina sattuu ja tapahtuu... ja yleensä yhtä aikaa!
Itsensä kloonaus olisi välillä kova sana!!

Vapaa-ajalla voisin helposti vaan maata sohvalla ja katsella hömppäsarjoja tv:stä. 

Joskus niin teenkin... mutta jostain kumman syystä elämä tuo tullessaan kaikenlaista. 

Aina omilla valinnoilla ei ole siinä kohtaa sijaa. 

Mutta asiat on vaan otettava vastaan. 

Sitten analysoidaan (ei läheskään aina), organisoidaan ja toimitaan (yleensä hyvinkin nopeasti)!! 

Ja niin se arki vaan RULLAA!! 

Rauhallista sunnuntai-iltaa!! 

Kerätään hetki voimia huomiseen arkeen... mitä se sitten tuokaan tullessaan!

Minna