Tänään on hieno päivä monelle ylioppilaalle,
valmistuneelle, koulunsa päättäneelle
ja kesälomansa aloittavalle koululaiselle tai opiskelijalle.
Sosiaalinen media pullistelee ylpeiden vanhempien kirjoituksia ja kuvia.
Poikkeuksetta näissä kirjoituksissa todistukset on hyviä
tai vielä parempia.
Kukaan ei ole uskaltanut tunnustaa,
että jälkikasvun todistus olisi ollut huono.
Ylioppilaita hehkutetaan!
Eipä silti, onhan se hieno saavutus... mutta siltikin ihmettelen,
sitä ylistyksen määrää. Siis NYKYPÄIVÄNÄ!!
Ne ajat on historiaa, jolloin ylioppilaat kulkivat koko kesän valkolakki päässään
osoittaakseen sivistyneisyyttään ja oppineisuuttaan.
Mikä sitten on SIVISTYKSEN mitta?
Numerot todistuksessa, valkolakki vai jotain ihan muuta??
Ehkä jotain muuta!!
Tapaan usein ihmisiä, joilla on akateemista sivistystä,
mutta vuorovaikutustaidot, empatiakyky ja sosiaaliset taidot on heikot.
USEIN jopa ala-arvoiset.
Olen päivittäin tekemisissä ihmisten kanssa,
joiden akateemiset taidot on huonot tai niitä ei ole välttämättä lainkaan.
Kaikki eivät osaa lukea eikä laskea, vieraista kielistä puhumattakaan...
mutta heillä on sivistystä vaikka muille jakaa.
Nimittäin SYDÄMEN SIVISTYSTÄ!!
He eivät osaa mitata arvoasi numeroiden tai menestyksen perusteella.
Ja toivon, että emme mekään tee niin!!
Hurjasti onnea KAIKILLE niille, jotka ovat tehneet parhaansa!!
Siis ihan jokaiselle.
Varmasti kaikki ovat tehneet parhaansa,
niillä resursseilla, mitä juuri siinä hetkessä on ollut.
Minna
PS. Ettei kenellekään tule väärää käsitystä siitä,
ettenkö arvostaisi koulutusta!! Arvostan PALJONKIN.
Olen itse ylioppilas vuodelta -88. Minulla on kaksi keskiasteen tutkintoa
ja yksi ammattikorkeakoulututkinto.
Olen "sivistänyt" itseäni koulun penkillä yli 20 vuotta,
mutta sydämen sivistystä siellä ei ole juuri oppinut.
Onneksi olen saanut tehdä työtä niiden "sivistymättömien" kanssa,
jotka ovat opettaneet minulle enemmän, kuin mitkään oppikirjat
IKINÄ.
