Ihmisen parasta aikaa...

Postauksissa on ollut melkein kuukauden tauko...

toivottavasti edes joku on kaipaillut!! 

Viimeiset viikot ovat olleet aikamoista häslinkiä!! 

Mutta nyt tuntuu helpottavan... ONNEKSI!! 

Ihmeellisesti ihminen venyy silloin, kun on pakko. 

Väsymyksen merkit tulee aina vähän jälkijunassa. 

Mutta nyt asiat on hoidettu!

Ihanaa, että on kevät ja ollaan jo niin kesän kynnyksellä. 

Joka kevät tuntuu, 

että energiavarat täyttyvät suurin piirtein samoihin aikoihin, 

kun olen melkein joskus puoli vuosisataa sitten 

päivänvalon ensimmäisen kerran nähnyt. 

Auringon ja valon lisäksi saan energiaa ihmisistä. 

Iloisista IHMISISTÄ! 

Viime viikonloppuna tuli piipahdettua PORVOOSSA. 

Sielläkin riitti ihmisvilinää... 

näytti ihan sille, että muutkin ovat heränneet talvihorroksesta. 

Vapaapäivä, aurinkoa ja lämpöä... kaunis vanha kaupunki ja hyvää seuraa! 

Eipä sitä oikein muusta tarvinnut edes haaveilla.

Kun on utelias ja kuvausinto johdattaa milloin mihinkin, 

voi löytää itsensä mitä ihmeellisimmistä paikoista. 

Tällä reissulla se oli YLEn kuvaukset... 

Tämä on sitä ihmisen parasta aikaa... 

kevät ja TOUKOKUU!!

Nautitaan siitä! 

Aurinkoista viikon jatkoa...

Minna

Inspiraatiopäivä Konsta Punkan opissa!

On ihmisiä, jotka menee aina sieltä, mistä aita on matalin... 

toiset taas asettaa riman turhankin korkealle. 

On tervettä kehittää itseään ja haastaa parempiin suorituksiin. 

Mutta mikä on tarpeeksi ja missä kulkee raja, 

jolloin menee överiksi? 

Kuka sen määrittelee ja miten? 

Pääsin viikonloppuna tutustumaan Instaguru Konsta Punkan johdolla 

valokuvauksen ja somettamisen saloihin! 

Ihan huippu päivä!!  

Konstalla on Instagramissa melkein 700 000 seuraajaa. 

Ei voi kun ihmetellä sosiaalisen median voimaa... 

ja sitä, millaisen maailman 

se on 22 vuotiaalle nuorelle suomalaiselle aukaissut. 

Konsta Punkka kertoi meille joidenkin kuviensa taustoista. 

Hän ei ole tilannekuvaaja. 

Hänellä on ilmiömäinen kyky nähdä kuvat ensin mielessään

ja se miten toteutus lopulta syntyy, vaatii paljon vaivaa ja onneakin. 

Olen ihan varma, että hänen rimansa ei ole matalalla... 

mutta niin kauan, kun hän nauttii työstään, 

ei se ole toivon mukaan liian korkeallakaan. 

Ehkä siinä on se mittari! 

Onnellisuus ja tyytyväisyys!!

Pidetään itsemme onnellisena... 

nautitaan hetkestä ja lasketaan rimaa, jos on tarpeen.

Minna

Puhuminen, AVAIN ihan kaikkeen...

Minä rakastan puhumista, väittelyäkin... 

olen tainnut oppia puhumaan ennen kuin opin kävelemään! 

Lapsena olin varsinainen höpötin. Murrosiässä iski ujous ja eikä puhetta enää pulpunnut samalla tavalla kuin ennen. Mutta puhumisen lahja ei ollut silti kadonnut, se palasi takaisin, eikä ole sen koomin piilossa pysynyt. 

HYVä niin!! 

Puhuminen on minulle TERAPIAA, 

se on vuorovaikutusta ja AVAIN oikeastaan kaikkeen. 

Olen päässyt elämässä aika pitkälle puhumalla. Paljon muutakin olen tietysti joutunut tekemään, mutta elämän käännekohdat ja suurimmat ratkaisut ovat usein vaatineet puhumista. 

Ja minähän olen PUHUNUT, sydämeni kyllyydestä. 

Oli sitten iloa tai surua, tuskaa tai murhetta... 

minä puhun, puhun ja puhun. 

Puhuminen on ollut selviytymiskeino, 

se on ollut työkalu ja useasti myös tunteiden tulkki. 

Meidät suomalaiset on opetettu puhumaan silloin kun on asiaa, 

muuten on parempi olla hiljaa. 

"Puhuminen on hopeaa, vaikeneminen kultaa". Sanontakin jo kertoo, että puhuminen ei olisi pelkästään hyve ja monista puhuminen onkin yliarvostettua. 

Minä en sitä allekirjoita !! 

Mutta sen myönnän, että pelkkä puhuminen ei riitä, 

pitää osata myös KUUNNELLA! 

Vuorovaikutteista viikonloppua!

Minna

Budapest viidessä päivässä!!

Blogissa on ollut hiljaista viime viikkoina... 

joku ihme kevätväsymys varmaan iski!! 

Ja pari muutakin muuttujaa oli matkassa...huh, huh... 

Minulla on varmaan erityisen hyvin kehittynyt itsesuojeluvaisto tai mikä lie. 

Mutta aina, kun on jotain erityisen hektistä tai muuten kuormittavaa, niin silloin meillä on matka varattuna, niin tälläkin kertaa!

 Budapestin loma tuli, kuin tilauksesta!! 

Ihan löhölomasta ei ollut kysymys, 

mutta aivojen nollaukseen tällainen kaupunkiloma sopi oikein loistavasti.

Budapest on miljoonakaupunki, 

mitä ei ihan muutamassa päivässä jalkaisin kierretä. 

Metrolla oli nopea ja helppo liikkua paikasta toiseen, 

ja sillä tulikin suhattua PALJON! 

NÄHTIIN ainakin...

Tonava ja sen sillat

Linnavuori

Gellertinvuori

Parlamenttitalo

Kauppahalli

Pyhän Tapanin basilika

Kaupunginpuisto ja Vajdahunyad-linnake 

Margitinsaari

HardRock Cafe

Ja paljon paljon muuta...

 Viisi päivää mentiin tukka putkella. 

Nähtiin paljon, mutta paljon jäi vielä seuraavaankin kertaan! 

Parasta Budapestissä oli sen VASTAKOHTAISUUS!

Historiallinen Budan puoli; linnat ja vehreät kukkulat. Suurkaupunkimaisempi Pesti; ostoskadut, upeat kirkot, lukuisat ravintolat ja kahvilat. Ja jos halusi jotain ihan muuta kuin kukkuloita tai kaupungin sykettä, niin ihmisvilinästä pääsi nopeasti rauhoittumaan Tonavalla sijaitsevaan Margitinsaareen!!

Mutta nyt ollaan jo kotona. 

Tonava vaihtui Suomenlahteen ja historialliset miljööt tavalliseksi kotikaduksi.

IHANAA, että huomenna alkaa arki!! 

Kaikista maailman paikoista, oma koti on kuitenkin se paras!!

 Eikä yhtään harmita lähteä huomenna töihin...

Aurinkoista viikon jatkoa,

Minna

Unelmien toteutumista, sitoutumista ja OIKEAN kaistan valitsemista!!

Herään ennen kellonsoittoa, sata asiaa mielessä... 

päivä jatkuu hektisenä, 

muistikapasiteetti on täyttynyt jo aikapäiviä sitten! 

Merkkaan kalenteriin, kirjoitan muistilappuja, 

ja jos en heti niin tee, niin unohdan varmasti!! 

KIIRE! 

Nyt eikä viidestoistapäivä - ajatusmaailmani helpottaa vähän, 

asiat eivät yleensä kasaannu... 

mutta toisaalta voisi oppia, että ei tätä maailmaa kukaan saa päivässä valmiiksi. 

Ja onhan se päivä vielä huomennakin!! 

Tänään kollegani sanoi osuvasti, 

"että eihän sitä voi tehdä enempää, kuin mitä yksi ihminen kykenee"... 

NIINPÄ!! Sitä mitä kukakin kykenee on suhteellinen käsite!! 

Kun ottaa vielä muidenkin työt huolekseen ja vähän kunnianhimoa vielä päälle... 

BINGO!! 

Ei voi, kun syyttää itseään.

Muistan melkein 10 vuotta sitten, 

kun opintoihini liittyvässä näytössä opettajani sanoi: 

"Hienoa työtä, mutta tuota menoa ei kukaan voi jaksaa kovin pitkälle!" 

Lupasin pitää mielessä... hellittää, kun siltä tuntuu. 

Kuunnella omaa kehoa ja mieltä erityisesti!! 

Vähällä en anna periksi, 

kunnianhimo saa välillä yliotteen ja sitten ollaan taas 

SILLÄ tiellä... 

ja vielä VÄÄRÄLLÄ KAISTALLA!! 

1.3.2016 alkaa yksi uusi ajanjakso elämässäni. 

Suuri ja merkityksellinen minulle!! 

Siihen liittyy arvostuksen tunnetta, osaamisen huomioon ottamista ja sitoutumista. 

Jakamista ja vastaanottamista! 

Yhteenkuuluvuutta ja turvallisuuden tunnetta. 

Tämän kaiken vuoksi olen valmis antamaan itsestäni paljon, 

välillä enemmänkin, kuin mitä olisi tarpeellista... 

mutta en jaksamisen kustannuksella! 

Silloin, kun on aika höllätä kaasujalkaa, niin sitten jarrutetaan. 

Suunnataan oikealle tielle, valitaan OIKEA kaista! 

Ja taas talla pohjaan...

Mennään täysillä tämäkin viikko... mutta muistetaan höllätä välillä!! 

Ja nautitaan aurinkoenergiaa...

Minna

Kurkistus kulissien taakse

Pääsin viikonloppuna tutustumaan 

Merikeskus Vellamon 

kulissien takaiseen elämään!! 

Täytyy sanoa, että oli kyllä mielenkiintoista.

Merikeskus Vellamossa 

pääsee tutustumaan meren ja kotiseudun tarinoihin. 

Vellamossa on sekä Suomen merimuseo että Kymenlaakson museo. 

Nähtävää ja koettavaa on ihan kaikenikäisille vaikka koko päiväksi. 

Tietokeskus Vellamo on kaikille avoin tutkimus- ja oppimiskeskus. 

Ravintola Laakonki tarjoaa huikopalaa pieneen sekä vähän suurempaankin nälkään. 

Museokauppa Plootusta voit ostaa matkamuistoja kotiin tai ystäville viemisiksi.

Näistä kuvista en osaa kertoa sen enempää... 

mutta se oli kuitenkin vielä sitä aikaa, 

kun laivat olivat puuta ja miehet rautaa :) heh, heh...

Tiesitkö muuten, 

että aikoinaan laivojen miehistöllä oli jokaisella oma lusikka!?

Tämä majakka on innoittanut Tove Janssonia 

Muumitalon luomisessa.

Arkistojen saloja!!

Oman aikansa merenneito... 

ei ihan niin kaunis, kuin Disneyn vastaava!!

Tämä ovi ei ole OVI TUNTEMATTOMAAN... 

se löytyy vanhasta laivasta!!

Oi niitä aikoja, oi niitä aikoja... 

FIAT 127

Käykää ihmeessä tutustumassa 

Vellamoon, 

joka siis sijaitsee iki-ihanassa Kotkassa, 

Suomen parhaassa rannikkokaupungissa!

Minna

Kiitos!! 

Vellamon ammattitaitoinen henkilökunta, 

Kaakon kajauttajat ja Laakonki