Inspiraatiopäivä Konsta Punkan opissa!

On ihmisiä, jotka menee aina sieltä, mistä aita on matalin... 

toiset taas asettaa riman turhankin korkealle. 

On tervettä kehittää itseään ja haastaa parempiin suorituksiin. 

Mutta mikä on tarpeeksi ja missä kulkee raja, 

jolloin menee överiksi? 

Kuka sen määrittelee ja miten? 

Pääsin viikonloppuna tutustumaan Instaguru Konsta Punkan johdolla 

valokuvauksen ja somettamisen saloihin! 

Ihan huippu päivä!!  

Konstalla on Instagramissa melkein 700 000 seuraajaa. 

Ei voi kun ihmetellä sosiaalisen median voimaa... 

ja sitä, millaisen maailman 

se on 22 vuotiaalle nuorelle suomalaiselle aukaissut. 

Konsta Punkka kertoi meille joidenkin kuviensa taustoista. 

Hän ei ole tilannekuvaaja. 

Hänellä on ilmiömäinen kyky nähdä kuvat ensin mielessään

ja se miten toteutus lopulta syntyy, vaatii paljon vaivaa ja onneakin. 

Olen ihan varma, että hänen rimansa ei ole matalalla... 

mutta niin kauan, kun hän nauttii työstään, 

ei se ole toivon mukaan liian korkeallakaan. 

Ehkä siinä on se mittari! 

Onnellisuus ja tyytyväisyys!!

Pidetään itsemme onnellisena... 

nautitaan hetkestä ja lasketaan rimaa, jos on tarpeen.

Minna

Puhuminen, AVAIN ihan kaikkeen...

Minä rakastan puhumista, väittelyäkin... 

olen tainnut oppia puhumaan ennen kuin opin kävelemään! 

Lapsena olin varsinainen höpötin. Murrosiässä iski ujous ja eikä puhetta enää pulpunnut samalla tavalla kuin ennen. Mutta puhumisen lahja ei ollut silti kadonnut, se palasi takaisin, eikä ole sen koomin piilossa pysynyt. 

HYVä niin!! 

Puhuminen on minulle TERAPIAA, 

se on vuorovaikutusta ja AVAIN oikeastaan kaikkeen. 

Olen päässyt elämässä aika pitkälle puhumalla. Paljon muutakin olen tietysti joutunut tekemään, mutta elämän käännekohdat ja suurimmat ratkaisut ovat usein vaatineet puhumista. 

Ja minähän olen PUHUNUT, sydämeni kyllyydestä. 

Oli sitten iloa tai surua, tuskaa tai murhetta... 

minä puhun, puhun ja puhun. 

Puhuminen on ollut selviytymiskeino, 

se on ollut työkalu ja useasti myös tunteiden tulkki. 

Meidät suomalaiset on opetettu puhumaan silloin kun on asiaa, 

muuten on parempi olla hiljaa. 

"Puhuminen on hopeaa, vaikeneminen kultaa". Sanontakin jo kertoo, että puhuminen ei olisi pelkästään hyve ja monista puhuminen onkin yliarvostettua. 

Minä en sitä allekirjoita !! 

Mutta sen myönnän, että pelkkä puhuminen ei riitä, 

pitää osata myös KUUNNELLA! 

Vuorovaikutteista viikonloppua!

Minna