Joskus hätähousukin rauhottuu!!

Vaikka olenkin jouluihminen 

ja kotikin on ollut joulukuosissa jo hyvän aikaa, 

niin joulumieli on ihmeellisesti kadonnut jonnekin. 

Minä syytän ilmoja!!

Päivälläkin on hämärää, 

maa on musta ja vettä sataa. 

Ei ihme, että joulumielikin lymyää ties missä!

Kiire ja hektisyys karkottaa kyllä kaiken, 

joulumielenkin!

Välillä on hyvä rauhoittua ja ottaa kiinni hetkestä. 

En ole uskonnollinen ihminen 

mutta joululaulut ja kirkko ovat yhdistelmä, 

missä kiire unohtuu väkisinkin. 

Kun kuuntelee lumoutuneena toinen toistaan kauniimpi joulusävelmiä, 

ihmeellinen rauha valtaa tällaisen hätähousunkin.

Ihana tunne,
lämmin ja koskettava!

Jos jotain miettii, 

niin korkeintaan sitä, 

mikä joululaulu on kaunein... 

Sylvian joululaulu, Talven ihmemaa, Varpunen jouluaamuna

vai joku muu. 

Tässä hetkessä silläkään ei ole mitään väliä... 

niinkuin ei muullakaan. 

Kiireet ja hektisyys tuntuu olevan nyt jossain kaukana... 

hyvin kaukana!!

Ja mikä parasta!! 

Se kadonnut JOULUMIELIKIN löytyi... 

siellähän se lymyää meillä kaikilla, 

nimittäin
SYDÄMESSÄ! 

Rauhallista joulunodotusta, se on jo NIIIIIN lähellä!!

Minna

PS. näin tänään joulupukinkin

Sukujuuret Suomen rajojen ulkopuolella!

Olen suomalainen ja asunut aina itsenäisessä valtiossa. 

Minun ei ole tarvinnut jättää kotiani sodan takia!!

 Olen muuttanut monia kertoja, mutta aina omasta halustani, 

VAPAAEHTOISESTI!!

Äitini suku on lähtöisin Lavansaaresta, 

Suomenlahden ulkosaaresta! 

Olen sukujuuriltani saarelainen. 

Ja YLPEÄ siitä!

Isovanhempani, tätini ja enoni joutuivat jättämään kotinsa, 

kahden tunnin varoitusajalla, 

10.10.1939. 

Kaikki Lavansaaren noin 1200 asukasta joutuivat lähtemään evakkoon 

ja jättämään kotinsa pysyvästi! 

Pappani oli juuri rakentanut uuden talon perheelleen. 

Nuorella perheellä oli elämä edessä... 

mutta jossain muualla!

Oli lähdettävä, jätettä kaikki ja aloitetta alusta. 

Veneeseen ei voinut ottaa mitään painavaa, 

lähdettiin melkein tyhjin käsin. 

Vain MUISTOT mukana!!

Saarelaiset joutuivat jättämään kotinsa 

ja elämään evakkoina omassa maassaan. 

Elämä ei voinut olla helppoa, 

mutta silloin pärjättiin, 

kun oli PAKKO. 

Oli SOPEUDUTTAVA uuteen ympäristöön 

ja rakennettava uusi koti!!

Ulkosaaren yhteisössä oli oma murre ja omat tavat! 

Niitä vaalittiin mantereellakin. 

Me vunukatkin (lapsenlapset) olemme siirtäneet niitä perinteitä omille lapsillemme. 

Myös mieheni äidin suku on Lavansaaresta.

Saarelainen sitkeä luonne elää nyt meissä ja meidän perheessä!!

Pappa etualalla vasemmalla.

Lavansaari sijaitsee Suomenlahdella 70 kilometrin päässä Suomen rannikolta. 

Lavansaari oli väkiluvultaan ulkosaarten suurin. 

Ennen talvisotaa Lavansaaressa oli asukkaita noin 1200. 

Sota syttyi 30.11.1939. 

Lavansaari luovutettiin Neuvostoliitolle Moskovan rauhassa 1940.

Saarelaisten motto:

Hyväst ku määt, ni paremmast pääset!

Rauhallista itsenäisyyspäivää!!

Minna

Poikkeuksellisesti kuvat eivät ole omiani, vaan kaikki kuvat ovat Lavansaariseuran nettisivuilta. Kuvat ja tarkemmat tiedot niistä löydät täältä: http://www.lavansaari.net/index.htm

Millaista on olla minä?

Ihan älyttömän vaikea kysymys? 

Minä, joka olen saanut tutustua itseeni lähes puoli vuosisataa, 

en oikein osaa tuohon kysymykseen edes vastata! 

Jos yhtenä päivänä ajattelee asioista yhdellä tavalla 

ja seuraavana päivänä onkin jo ihan toinen ääni kellossa... 

onko silloin TUULIVIIRI? 

Ei varmaan? 

Naisilla mielipide voi helposti vaihdella, 

ilman mitään sen kummempaa syytä. 

Suurissa ja tärkeissä asioissa sen sijaan seistään jämäkästi omien sanojen takana. 

Mielipidettä voi toki vaihtaa perustellusti! 

Jos on oikein hyvä syy...

Jos jotain olen itsestäni oppinut tähän ikään mennessä, 

niin sen, että aina ei voi miellyttää kaikkia! 

Kun kumarrat yhdelle, niin pyllistät toiselle. 

Niin se vaan menee, eikä sille voi mitään. 

Mutta silti se tuntuu pahalle!! 

Minussa on varmasti jotain ERITYISHERKKÄÄ!! 

Olen taitava vaistoamaan asioita ja ihmisten tunnetiloja. 

Olen lähes erehtymätön sanattoman viestinnän tulkitsija! 

Minua ahdistaa ihmiset, 

joille on kasvanut uloke keskelle otsaa! 

Ihmisiä, joiden elämäntehtävänä tuntuu olevan vuoden pessimisti pokaalin saaminen, 

tai jotain muuta vastaavaa... 

Innostun helposti asioista ja innostan myös muita. 

On kuitenkin tilanteita, 

joissa yksi tuima katse riittää mitätöimään kaiken luovuuden!! 

Siihen ei tarvita sanoja... 

joillain vaan on sellainen taito! 

Toisten vähättely ja aliarvioiminen.

Mitä vanhemmaksi tulee, 

sitä varmemmaksi tulee omasta itsestään ja osaamisestaan. 

ONNEKSI!!

Kyllä se pikkuhiljaa alkaa valjeta, että millaista on olla minä.

Eikä se ole oikeastaan yhtään HASSUMPAA!!

Ollaan omia itsejämme ja annetaan toisillekin se sama oikeus!! 

Minna

Joulun taikaa ja terapiaa!!

Ei se lumi täällä etelärannikolla sitten pysynytkään! 

Kauheasti en sitä kyllä harmittele, 

mutta toisaalta lumi olisi tuonut edes vähän valoa tähän pimeyteen.

Vaikka en talvesta pidäkkään, 

niin JOULUSTA pidän, 

ja paljon!! 

Joululauluista, tunnelmasta, 

KINKUSTA, kynttilöistä, VALOSTA... 

ihan kaikesta jouluun liittyvästä. 

Joulun taikaa on jo ilmassa ja synkistely unohtuu! 

Se mikä on toiselle painajainen, 

voi toiselle olla terapiaa! 

Minulle se terapia on KAUPPAKESKUKSET!! 

Jos vähänkin pukkaa stressiä tai 

muuten vaan on mieli maassa, 

ihan takuuvarma piristys on kauppakeskus. 

Ihmisvilinä, näyteikkunaostokset, vaatteiden ja tavaroiden hypistely. 

Ihanan terapeuttista!! 

Eikä mitään ole pakko edes ostaa! 

Kauppakeskuksetkin ovat jo virittäytyneet joulutunnelmaan.

Ihan PARASTA!

Mukavaa joulun odotusta!

Minna 

Nyt se tuli meillekin!!

Eipä silti, että olisin sitä mitenkään odottanut. 

No en todellakaan... mutta jos ei ole vaihtoehtoja!!? 

Silloin on vaan pakko sopeutua! 

Turha kuluttaa energiaansa murehtimiseen. 

Niillä mennään, mitä on annettu.

Ai mitä meille nyt sitten oikein on tullut??

No TALVI!!

Tänään on satanut lunta, 

ihan vaan nimeksi, mutta satoi kuitenkin. 

Eikä ole sulanut pois. Merikin on jäässä!! 

Kyllä se on sen merkki, 

että TALVI on tullut!

Olen aikaisemminkin maininnut täällä blogissa, 

että minä en ole talvi-ihminen sitten ollenkaan. 

En tykkää kylmästä, en pimeästä, enkä liukkaista keleistä! 

Mutta sopeuduttava on. 

Tai ainakin pääsee paljon helpommalla, kun sopeutuu!

Niinhän se on elämässä yleensäkin. 

Kaikki asiat eivät ole niin mieluisia. 

Mutta jos ei ole vaihtoehtoja, niin silloin kannattaa sopeutua. 

Helpottaa kummasti!! 

Ja jos hyvin käy, niin ajan kanssa voi vaikka tottua. 

Talveenkin!

 

Kohta on puoli vuosisataa talvia nähty, 

enkä vielä en ole tottunut. 

Joku on joskus sanonut, että hitaasti hyvä tulee!! 

Minulle vähän vieras käsite. 

Mutta voihan se olla tottakin??

Nautitaan kuitenkin jokaisesta päivästä ja neljästä vuodenajasta!

Minna

Usko itseesi!!

 Yksi uskoo Jumalaan 

ja toinen parempaan huomiseen!

Kiltit lapset uskovat vanhempiaan.

Koulussa opettaja on auktoriteetti.

Työelämässä esimiehen käskyjä pitää noudattaa!

Ei ihme, 

että aikuiseksi kasvamisessa on suuri vaara kadottaa

 USKO 

siihen kaikkein tärkeimpään!

USKON ITSEENSÄ!!

Saisimmepa takaisin sen vilpittömän lapsen uskon. 

Ajan, jossa kaikki oli mahdollista, 

eikä mikään tuntunut mahdottomalta. 

Ei ainakaan ylivoimaiselta.

Kasvetaan aikuiseksi

MUTTA 

ei kadoteta uskoa itseemme!! 

Uskotaan itseemme silloinkin, 

kun muut eivät sitä tee.

Minna

Kelpaat kelle vaan!!

Aika harvalla on itsetunto ihan kohdillaan. 

Ulkonäköönsä tuskin kukaan on täysin tyytyväinen. 

Kellä on ylipainoa, kellä alipainoa. On hörökorvat tai kasvaa liikavarpaat. 

Nuoremmille voi lohdutukseksi kertoa, 

että iän myötä ulkonäöllä ei ole enää niin suurta merkitystä. 

Peilikuvaansa on jo niin tottunut!

Vuosien varrella meille kertyy paljon erilaista tietoa ja taitoa. 

ELÄMÄNKOKEMUSTA 

ja toivottavasti myös Sydämen sivistystä.

Kaikesta kokemuksesta huolimatta, 

me vähättelemme helposti itseämme ja omaa osaamistamme. 

Tulee hetkiä, kun itseluottamus on koetuksella itsekullakin. 

Välillä iskee epätoivo. 

Hapuillen etsimme omaa paikkaamme. 

Navigaattorikaan ei näytä suuntaa.

Yksi asia on kuitenkin varma!

ARVOSTUKSESTA ei voi saada yliannostusta!! 

Jokaiselle on olemassa oma paikkansa, 

paikka missä hiomattomienkin timanttien arvo ymmärretään.

Äläkä koskaan unohda, että...

KELPAAT KELLE VAAN!!

Minna

Pienistä puroista syntyy suuri joki!!

Mikä on onnellisuuden mittari??

Onnellisuutta ei voi mitata millään mittayksiköllä. 

Eikä sitä voi rahalla ostaa!

Ulkoiset tekijät eivät tuo onnellisuutta, eikä 

 sitä voi toiselle antaa. 

Jokaisen on se itse otettava, osattava etsiä tai tunnistaa!!

Onnellisuus on tunne!! 

Sitä ei voi määritellä toisen puolesta, vaikka monesti erehdymme niin tekemäänkin. 

Yhteiskunnan normit määrittelevät millaista elämän pitäisi olla, mutta onnellisuutta se ei takaa. 

Raha ei tuo onnea! 

Tiedetään !! 

Mutta miksi ihminen kuitenkin haluaa niin kovasti siihen uskoa? 

LOTTOVOITTO!! Elämän pelastus?

Kaikkein tärkeimmät asiat elämässä ovat juuri niitä, 

mittaamattoman arvokkaita, 

joita ei rahalla voi ostaa. 

HYVÄ NIIN!!

Onnellisuus ei ole kiinni rahasta, 

kaikilla meillä on siihen mahdollisuus.

Onnellisuus koostuu pienistä pisaroista! 

Niistä kasvaa puroja 

ja pienistä puroista syntyy suuri joki!!

Onnellista sunnuntaita ja HYVÄÄ ISÄNPÄIVÄÄ kaikille isille ja kasvattajille, jotka ovat isänmallina olleet!!

Minna