Paluu arkeen ja rutiineihin!

 

Loma päättyy ja on taas aika palata arkeen! Eniten jään kaipaamaan rauhallisia aamuja ja aikatauluttomuutta. Työpäivinä ei koskaan saa nukkua niin pitkään, kun nukuttaa. Onneksi liukuva työaika pelastaa PALJON!

Kaikesta huolimatta on kiva palata taas töihin. Onneksi on työpaikka mihin palata, valitettavan monella niin ei ole.

 

Loma on aina lomaa, mutta minä pidän arkisista rutiineista... aamuheräämisistä huolimatta! Arki tuo elämääni ryhtiä, toimettomuus veltostuttaa helposti. Lomalla ei tosiaankaan ole minkäänlaisia vaikeuksia olla toimettomana. Mutta silti kaipaan arkea, sitä ihan tavallista ARKEA! Aamuheräämisiä, välillä hyvinkin hektisiä aikatauluja ja vaihtelevia työpäiviä.

Kotitöitä ei kaipaa, mutta nekin on tehtävä. Jos muuten en jaarittele, niin siivouksessa olen siirtämisen mestari ja todella hyvä siinä! Mikään ei ota päähän niin paljon, kuin työpäivän jälkeen väsyneenä imurointi. On muuten hyvä syy jurputtaa!! Menee kaikki siivouksen piikkiin, eikä tarvitse muuten kiukutella. 

Toimii yllättävän hyvin!!

Koskaan en aamulla tiedä, mitä työpäivä tuo tullessaan. Päivä voi olla hyvinkin aikataulutettu, mutta muutoksia tulee varmasti. Välillä voisi olla vähän tasaisempaakin, mutta vaan hetken. Minun luonteelleni sopii hektisyys. Silloin mennään, kun meinataan. Jaarittelu ja hitaasti hyvä tulee-meninki eivät ole minun juttujani! 

Paitsi siinä siivouksessa!! 

Meillä kaikilla on varmasti paljon erilaisia luonteenpiirteitä ja ominaisuuksia olemassa. Ne ilmenevät vaan erilaisissa tilanteissa. Omat vahvuutensa kannattaa hyödyntää, sähäkkyyskin pitää osata kanavoida.

On onni, että olemme kaikki niin erilaisia!!

Aina ei jaksa olla sähäkkä ja aikaansaava. On ihanaa istua kiireisen työpäivän jälkeen laiturille, olla vaan ja ihmetellä. Silloin ei ole kiire mihinkään, eikä tekemättömät kotityötkään ahdista yhtään. 

Siinä hetkessä aika pysähtyy!!

Tervetuloa arkeen kaikki lomansa päättävät ja ihanaa lomaa niille, jotka sen vasta aloittavat!! Rutiineja toivotan niille, jotka eivät syystä tai toisesta ole enää työelämässä. 

Rutiinit on ne mitkä RULETTAA!!

Puetut puut

Viimeisenä lomapäivänä oli tarkoitus lähteä mustikkametsään. 

Toisin kävi! 

Minkäs ilmoille mahtaa, kun sataa, niin sataa...  

Piti miettiä jotain muuta tekemistä! 

Kiireetön lounas hyvän ystävän kanssa ei ollut ollenkaan huono vaihtoehto, päinvastoin!

Lounaspaikkaamme vastapäätä olevan puiston puut olivat saaneet "kesäasut". Niitähän piti mennä katsomaan tietyisti vähän lähempääkin.

Kotkan nuorisovaltuuston kehittämästä ideasta oli syntynyt tapahtuma "Koko Kotka neuloo". 

Aivan mahtava idea ja mahtava toteutus! Sibeliuspuisto on kyllä kaunis muutenkin... mutta nyt se herätti huomiota ihan uudella tavalla. 

Värikäs ja hauska!

Kun liikun keskustan suunnalla, niin tulen varmasti kulkeman Sibeliuspuiston läpi. Ihanaa arkipäivän piristystä!! 

Puettuja puita voi ihastella kuka tahansa ohikulkija, aivan ilmaiseksi!! 

Käykää tekin katsomassa, jos Kotkansaarella liikutte! Eikä yhtään hullumpi idea poiketa sinne,vaikka varta vasten. Siitä miten pitkään puut saavat asunsa pitää, ei minulla valitettavasti ole tietoa. Toivottavasti ne ilahduttavat ohikulkijoita vielä pitkään!

Ei enää tekosyitä!!

Mistä ihmeestä noita tekosyitä oikein riittää?? 

Ettei vaan tarvitsisi lähteä LENKILLE!!

Oikeita syitäkin löytyy, eikä tarvitse kauheasti edes kaivella... käärmeet, punkit ja pujojen kukinta nyt ainakin heti ensimmäisenä tulee mieleen!

Miten se lähteminen on aina yhtä vaikeaa? 

Reilu kaksi vuotta kestäneen liikuntakeskusjäsenyydenkin aikana odotin kovasti, että milloin minuun iskee se "pakonomainen tarve" lähteä liikkumaan. Ei iskenyt koskaan! Ilmeisesti minulla ei ole taipumusta riippuvuuksiin?

Aivat ihanat lenkkeilymaastot lähtevät suoraan kotiovelta. Tai no ehkä 50 metrin päästä!!

Jalat kyllä kulkee, jos pää vaan käskee. Ei muuta, kun tossua toisen eteen!

Golfkentän hyvinhoidettuja viheriöitä voi ihastella kulkureitin varrella. Muutamia puttaajiakin näkyy.

Miten tämä mäki on voinut tuntua niin pitkälle, jaloissa ainakin hapottaa ihan joka ikinen kerta. Kuvassahan se näyttää ihan mitättömälle.

Linnut laulaa ja matka jatkuu. Voi vaan ihmetellä, miten Suomen luonto voikaan olla näin kaunis! Vihreän eri sävyjä löytyy varmasti satoja.

Aika kepeästihän ne jalat liikkuvat! 

Golfkenttä jää taakse ja maisemat muuttavat muotoaan. 

Pakko maistaa, juuri niin makeita, kuin muistelinkin! 

Metsämansikat!!

Hiekkatie jatkuu ja hetkessä ollaan keskellä maalaismaisemaa!!

Viimeistään tässä vaiheessa on pakko tajuta, että ei voi olla yhtään järkevää tekosyytä jäädä kotiin! 

Jalatkin nousevat vielä ihan kepeästi. 

Maalaismaisema on jäänyt taakse.

Muutama kadunpätkä vielä!

Ja alkaa viimeinen rutistus!!

Kotikatu näkyy jo!!

Kyllä kannatti unohtaa tekosyyt! Ei näkynyt yhtään käärmettä, eikä punkkejakaan. Reilun 4 kilometrin kävelylenkki meni ihan kivuttomasti! Olisihan se voinut olla vaikka pidempikin. 

Huomenna uudestaan!!

Yksityiskohtia

Ihminen on kokonaisuus! Elämä on kokonaisuus!

Niinpä....

Silti elämme yksityiskohtien maailmassa. Pintakiiltoa, muokattuja kuvia ja muokattua elämää. Kaukana todellisuudesta, kokonaisuudesta, jossa piilee oikea vastaus. 

Kaikki ei ole sitä, miltä näyttää, joskus kaukana siitä! Facebookin tai blogin päivitykset ovat juuri niitä yksityiskohtia, minkä pohjalta ihmiset luovat omia kokonaisuuksiaan toisista ihmisistä. Jokainen luo oman totuutensa, eikä kukaan tiedä, mikä se oikea totuus loppujen lopuksi on. Ei aina ihminen itsekkään!

Kuvia voi muokata, ihan kuin oikeaa todellisuuttakin. Mitä aitoa on oikeastaan enää jäljellä? 

Ihmisen kohtaaminen, läsnäolo. Aidot tunteet ja hetket, joista se kokonaisuuskin muokkautuu. Pintakiiltoa ja säröjä, kumpikin kuuluu elämään. Sopivassa suhteessa!

Otetaan hetkestä kiinni ja ollaan läsnä, niistä yksityiskohdista muokkautuu tämäkin päivä!!

- Minna

Hermolepoa!

 Ehkä arvaattekin, missä mieli lepää minun mielestäni parhaiten? 

No SAUNASSA tietenkin!! 

 En ole ollut koskaan mikään himosaunoja. Liian kuumissa löylyissä on tullut helposti huono olo. Ehkä jonkun mielestä alle 80 asteessa ei saa edes löylyjä, mutta minulle vähempikin on riittänyt paremmin kuin hyvin!

Istun lauteilla, kylmä juoma kädessä ja ihailen maisemia!! Ei tarvitse tehdä mitään, eikä ajatella mitään. Meikein huomaamatta minustakin on kuoriutunut melkein himosaunoja. Kun kuumuus alkaa liikaa kipristelemään korvanlehtiä, on aika pulahtaa mereen! Se vilvoittaa kummasti ja kohta voi taas jatkaa nautiskelua saunan lämmössä.

Saunominen on ihan parasta silloin, kun ei ole mitään aikataulua. Voi vaan nauttia puukiukaan pehmoisista löylyistä ja välillä vilvoitella ja jatkaa taas löylyttelyä, kun siltä tuntuu.

Ihan parasta!!

Jokaisessa saunassa on saunatonttu! Meillä se on pukuhuoneen puolella. Mutta ajaa varmasti asiansa sielläkin.

Lähtökohtahan oli vielä keväällä tällainen.... ja sitä ennen purkukuntoinen röttelö. Joka sentti, mikä tähän saunaan on laitettu, on todellakin hintansa arvoinen!! Saunomisen nautinto on jotain sellaista, mitä ei voi rahalla mitata. Ja siinä samalla se hermokin lepää, ihan ilmaiseksi!!