Ei enää tekosyitä!!

Mistä ihmeestä noita tekosyitä oikein riittää?? 

Ettei vaan tarvitsisi lähteä LENKILLE!!

Oikeita syitäkin löytyy, eikä tarvitse kauheasti edes kaivella... käärmeet, punkit ja pujojen kukinta nyt ainakin heti ensimmäisenä tulee mieleen!

Miten se lähteminen on aina yhtä vaikeaa? 

Reilu kaksi vuotta kestäneen liikuntakeskusjäsenyydenkin aikana odotin kovasti, että milloin minuun iskee se "pakonomainen tarve" lähteä liikkumaan. Ei iskenyt koskaan! Ilmeisesti minulla ei ole taipumusta riippuvuuksiin?

Aivat ihanat lenkkeilymaastot lähtevät suoraan kotiovelta. Tai no ehkä 50 metrin päästä!!

Jalat kyllä kulkee, jos pää vaan käskee. Ei muuta, kun tossua toisen eteen!

Golfkentän hyvinhoidettuja viheriöitä voi ihastella kulkureitin varrella. Muutamia puttaajiakin näkyy.

Miten tämä mäki on voinut tuntua niin pitkälle, jaloissa ainakin hapottaa ihan joka ikinen kerta. Kuvassahan se näyttää ihan mitättömälle.

Linnut laulaa ja matka jatkuu. Voi vaan ihmetellä, miten Suomen luonto voikaan olla näin kaunis! Vihreän eri sävyjä löytyy varmasti satoja.

Aika kepeästihän ne jalat liikkuvat! 

Golfkenttä jää taakse ja maisemat muuttavat muotoaan. 

Pakko maistaa, juuri niin makeita, kuin muistelinkin! 

Metsämansikat!!

Hiekkatie jatkuu ja hetkessä ollaan keskellä maalaismaisemaa!!

Viimeistään tässä vaiheessa on pakko tajuta, että ei voi olla yhtään järkevää tekosyytä jäädä kotiin! 

Jalatkin nousevat vielä ihan kepeästi. 

Maalaismaisema on jäänyt taakse.

Muutama kadunpätkä vielä!

Ja alkaa viimeinen rutistus!!

Kotikatu näkyy jo!!

Kyllä kannatti unohtaa tekosyyt! Ei näkynyt yhtään käärmettä, eikä punkkejakaan. Reilun 4 kilometrin kävelylenkki meni ihan kivuttomasti! Olisihan se voinut olla vaikka pidempikin. 

Huomenna uudestaan!!