perjantai 28. elokuuta 2015

Langinkosken lumoissa!!


 
Aina ei tule ajatelleeksi,
miten paljon kaikkea kaunista meidän ympärillämme on!
 
Ja vielä ihan lähellä!

 
Langinkoski Kotkassa on juuri tällainen paikka.
Olen joskus asunutkin niin lähellä,
että kosken kuohut kuuluivat melkein takapihalle.
 


 

Herkistyyköhän aistit iän myötä?
Ainakin kauneus tuntuu lisääntyvän ympärillä.
 
Kauneus on katsojan silmässä!
 Asennekysymys?
Varmasti sitäkin!!
 
Kauneutta on niin monenlaista.
On kimallusta ja hiomattomia timantteja.
Rosoisuutta ja kuluneita pintoja.
Uusia versoja ja vaahtoavia koskia.
Löytyy myös vanhaa ja lahoa! 
 
Ja kaikki on omalla tavallaan niin kaunista.
 
Uniikkia! 

 




Luonto voi kauneimmillaan olla jotain sellaista,
mihin sanat eivät yksinkertaisesti riitä!
 
Turha edes yrittää!
 

 
Silloin voi vaan katsella ja kuunnella.
 
Aistia!
 



Aistit avoimina,
anna ympäröivän kauneuden yllättää sinutkin!
 
Rentouttavaa viikonloppua!
 
 
Minna

maanantai 24. elokuuta 2015

TAHDON! Häät kattojen yllä.

Vihkikaavassa kysytään, TAHDOTKO ottaa aviovaimoksesi/aviomieheksesi...
ja osoittaa hänelle uskollisuutta ja rakkautta 
myötä- ja vastoinkäymisissä.

Nimenomaan TAHDOTKO??
 
Vastoinkäymisiä tulee joka suhteessa, se on ihan varma! Välillä voi olla, että ei paljon muuta olekkaan, kuin vastoinkäymisiä. Silloin punnitaan, miten paljon TAHTOA riittää!!
 
Rakkauden määrä ei koskaan ole vakio!
Mutta niin kauan kuin on TAHTOA, on myös rakkautta!
Niin se vain on. 

(Ihan kaikissa tilanteissa ei sentään pitäisi tahtoa edes hampaat irvessä. Eikä niistä sen enempää.)

 
Ihanaa, että ihmiset rakastuvat ja rakastavat!
 
Meillä oli ilo ja kunnia olla todistamassa vihkiseremoniaa Tallinnassa!
 
 
Minä herkistyn aina, kun kuulen häämarssin... ihan sama, onko kyseessä tuttu vai tuntematon hääpari.
Tälläkertaa oli kyse läheisistä ihmisistä ja itku oli sen mukaista... eikun hanat auki!
Minkä sitä ihminen herkkyydelleen voi?
 
Kaikki näihin häihin liittyvä oli hyvin romanttista, intiimiä ja rakkaudentäyteistä!
Sen näki, kuuli ja aisti kaikessa!
 


 
Ihanat häät, ihana hääpari!!
 


 
Näissä maisemissa, Tallinnan kattojen yllä, juhlittiin ikuista rakkautta!
 
 
Paljon TAHDONVOIMAA kaikille parisuhteessa oleville
 nyt ja tulevaisuudessa!!
 
- Minna
 
 
 
 

keskiviikko 19. elokuuta 2015

Tunnelmia minilomalta!


 
Meistä eteläsuomalaisista monet varmasti ajattelevat, että Tallinna on niiiin NÄHTY!!
Minä ainakin olin pitkään vanhoihin kaavoihin kangistunut.
Aina Raatihuoneentori ja Virukeskus.
Ne olivat minulle pitkään yhtä kuin Tallinna.
Risteilyllä oli vain hetki aikaa pyörähtää maissa, eipä siinä paljon muualle ehtinytkään.
 
Jossain vaiheessa tuli sitten tunne, että RISTEILYT on niiin NÄHTY!!
Suomenlahden nopea ylitys ja aivan toisenlainen Tallinna alkoi avautua minullekin pikkuhiljaa.
Jokaisella käynnillä löytää aina jotain uutta ja mielenkiintoista. Ja aina jää tunne, että Tallinna ei todellakaan ole vielä nähty.
 
Jos haluat hetkeksi poistua Raatihuoneen torin ihmisvilinästä...
 
 
Vapauden aukiolta voi aloittaa puistokierroksen kohti lumoavan kauniita maisemia!
 


Harjumäeltä voi edetä Hirvipuistoon, jonka korkeimmalle kohdalle Lindamäelle on pystytetty Lindapatsas.

 
Ihastella ja ihmetellä!!
Ja jatkaa taas hetken päästä kierrosta!
 


 
 





Kun näissä maisemissa on tarpeeksi ladannut akkuja, voi taas pujahtaa Vanhan kaupungin ihmisvilinään.
 
 
 
Tämän kierroksen jälkeen meidän piti kiiruhtaa hotellille valmistautumaan... puistokierros ei tälläkertaa ollut Tallinnan vierailun syynä!
 
Seuraavassa postauksessa siitä lisää....
 
 
Ihanan aurinkoista viikonjatkoa sinulle!
 
- Minna

lauantai 8. elokuuta 2015

Myrskyn jälkeen on poutasää!!

Taivas oli musta, satoi kaatamalla ja tuuli yltyi yltymistään!! 

Meni vain hetki ja maisema oli tämän näköinen!


Ihan, kuin ihmisen elämässäkin. 
Välillä ilma on synkkääkin synkempää, ukkosmyrsky riepottelee ja sähköt katkeilee. 
On kuitenkin lohdullista tietää, että matalapaine ei kestä loputtomiin. 
Rajuimmankin rankkasateen jälkeen paistaa jossain vaiheessa aurinko, ennemmin tai myöhemmin, mutta paistaa kuitenkin! 



Meillä jokaisella on elämässä ylämäki ja alamäkiä. 
Milloin jyrkempiä, milloin loivempia. 
Välillä on pitkiäkin matkoja ihan tasaista!
Tietääkseni maratooniakaan ei juosta koskaan urheilukentällä. Olisihan se aika pitkää taivallusta juosta kenttää ympäri. 
Ei tietysti olisi raskaita ylämäkiä, mutta ei myöskään helpottavia alamäkiä. 
Maisemat pysyisivät kokoajan samana, olisi vain etusuoraa ja takasuoraa, ja muutama loiva kaarros. 


Kyllä niitä mäkiä ja myrskyjäkin tarvitaan. 
Ei kai se olisi muuten oikeaa elämääkään!


"Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa." 

Elämästä nauttii aina vaan enemmän ja enemmän, kun tajuaa, että elämä oikeasti on ihan kaikkea muuta, kuin tasaista tallaamista. 
Ja ihan yhtä hyvin ennustettavissa, kuin sääkin!!

Luvataan auringonpaistetta, mutta yht´äkkiä sadekuuro kasteleekin läpimäräksi. 
Sellaista se elämäkin on. 
Vaihtelevaa! 
Välillä sataa ja välillä paistaa. Mutta vaatteet kuivuu kyllä! 
Aikanaan!!


Mitä vanhemmaksi tulee sitä värikkäämmäksi elämä muuttuu! 
Harvoin on enää mustavalkoista. 

Olen aina ollut kesäihminen!
Jossain vaiheessa kevätkin alkoi tuntua mukavalle vuodenajalle. 
Nyt odotan jo syksyä, kynttilän valoa ja hämärtyviä iltoja!! 
Ei olisi uskonut, että vannoutunut kesäihminen voi odottaa syksyä! 
Niin ne asenteet muuttuvat!! 
Talvea en sentään odota, en ole talvi-ihminen sitten yhtään. Ehkä sekin aika tulee, että opin näkemään talvessakin jotain positiivista. Tarkemmin ajateltuna, keksin ainakin yhden asian.

Talven jälkeen tulee aina kevät!!


Rauhallista viikonloppua! 
Nautitaan vaihtelevista säistä ja elämästä sen kaikkine vivahteineen. 
Jos tänään sataa, niin huomenna saattaa paistaa jo aurinko!!



torstai 6. elokuuta 2015

Vanha työläiskortteli

Olen siitä onnellisessa asemassa, että saan tehdä sellaista työtä mistä pidän! 
Luxusta sanoisin! 
Työni on sellaista, että koskaan ei tiedä, missä minuun voi törmätä. Tällä viikolla ehkä joku bloginikin lukija on saattanut nähdä minut tällaisissa maisemissa. 


William Ruthin kadulla Kotkassa, Kivisillan toisella puolella... siis Karhulassa! 

Tätä katua en ollut koskaan aikaisemmin kävellytkään. 


Enkä siis ollut nähnyt näitä taloja aikaisemmin. 

Aamuauringon loisteessa, ei paljon kauniinpaa näkyä enää voi olla! Voisihan sitä joutua työpäiväänsä vähän kurjemmissakin maisemissa viettää. Ei voinut valittaa, ei!!

Muutama kuva oli tietysti ihan pakko ottaa ja jakaa teidänkin kanssanne.




Kuka sitten oli William Ruth? 
Mies, jonka mukaan katukin on nimetty. 

Ehkä wikipediaan uskaltaa tässä kohtaa luottaa...

"William Ruth syntyi vuonna 1839. Ruth aloitti suuren teollisuuskompleksin rakentamisen Kymiin (Kotkaan) vuonna 1887.  Hän perusti Karhulaan Kymijoen suulle monialaisen teollisuuskeskuksen, johon kuului saha, puuhiomo, lasitehdas ja konepaja. Ruht kuului aikanaan Suomen eturivin teollistajiin. 

Ruth rakennutti myös asuntoja tehtaiden työntekijöille ja virkailijoille, kauppoja, koulun ja sairaalan sekä harjoitti myös maataloutta." 

Tältä siis näyttää osa, Ruthin aikaansaamasta, Karhulan teollisuuspuiston vanhasta työläiskorttelista nykyään!


Minä saan nauttia vielä muutaman päivän näistä maisemista, ensi viikolla minuun voi törmätä ihan toisenlaisessa ympäristössä.