Herään ennen kellonsoittoa, sata asiaa mielessä...
päivä jatkuu hektisenä,
muistikapasiteetti on täyttynyt jo aikapäiviä sitten!
Merkkaan kalenteriin, kirjoitan muistilappuja,
ja jos en heti niin tee, niin unohdan varmasti!!
KIIRE!
Nyt eikä viidestoistapäivä - ajatusmaailmani helpottaa vähän,
asiat eivät yleensä kasaannu...
mutta toisaalta voisi oppia, että ei tätä maailmaa kukaan saa päivässä valmiiksi.
Ja onhan se päivä vielä huomennakin!!
Tänään kollegani sanoi osuvasti,
"että eihän sitä voi tehdä enempää, kuin mitä yksi ihminen kykenee"...
NIINPÄ!! Sitä mitä kukakin kykenee on suhteellinen käsite!!
Kun ottaa vielä muidenkin työt huolekseen ja vähän kunnianhimoa vielä päälle...
BINGO!!
Ei voi, kun syyttää itseään.
Muistan melkein 10 vuotta sitten,
kun opintoihini liittyvässä näytössä opettajani sanoi:
"Hienoa työtä, mutta tuota menoa ei kukaan voi jaksaa kovin pitkälle!"
Lupasin pitää mielessä... hellittää, kun siltä tuntuu.
Kuunnella omaa kehoa ja mieltä erityisesti!!
Vähällä en anna periksi,
kunnianhimo saa välillä yliotteen ja sitten ollaan taas
SILLÄ tiellä...
ja vielä VÄÄRÄLLÄ KAISTALLA!!
1.3.2016 alkaa yksi uusi ajanjakso elämässäni.
Suuri ja merkityksellinen minulle!!
Siihen liittyy arvostuksen tunnetta, osaamisen huomioon ottamista ja sitoutumista.
Jakamista ja vastaanottamista!
Yhteenkuuluvuutta ja turvallisuuden tunnetta.
Tämän kaiken vuoksi olen valmis antamaan itsestäni paljon,
välillä enemmänkin, kuin mitä olisi tarpeellista...
mutta en jaksamisen kustannuksella!
Silloin, kun on aika höllätä kaasujalkaa, niin sitten jarrutetaan.
Suunnataan oikealle tielle, valitaan OIKEA kaista!
Ja taas talla pohjaan...
Mennään täysillä tämäkin viikko... mutta muistetaan höllätä välillä!!
Ja nautitaan aurinkoenergiaa...
Minna























