Minne tuuli kuljettaa?

Elämässäni on aina ollut tavoitteita. 

SUURIAKIN! 

Päämäärät ovat vieneet eteenpäin...

ehkä vähän 

KUNNIANHIMOKIN!! 

Aika usein SATTUMALLAKIN on ollut osuutta asiaan.

Mitä sitten, kun päämäärä on saavutettu?  

Unelmat ovat toteutuneet.

Mitä seuraavaksi? 

Olen luonnonlapsi, 

iän myötä vähän järkevöitynyt, 

mutta yllytyshullu edelleen! 

Siltikään en ole koskaan osannut vain heittäytyä virran vietäväksi. 

Järjen ääni on aina jostain nostanut päätään.

Vai onko se sittenkin 

PELKOA??

Elämä on paljon suorittamista! 

Tavoitteita ja eteenpäin menemistä. 

Mitä jos kerrankin heittäytyisi virran vietäväksi... 

ja katsoisi rauhassa, 

minne tuuli kuljettaa!!

Minna

Valon lapsi!!

Kaikki ihanat ruskan värit! 

Raikas sää. 

Kerrospukeutumista, nilkkureita ja lämpimiä villahuiveja. 

Aikainen auringonlasku ja tunnelmallista kynttilän valoa. 

SYKSY!!

Ihana vuodenaika. 

Mutta jotain kummallista se saa aikaan kaikesta kauneudesta ja tunnelmastaan huolimatta!! 

"Niin lähti kaunis päivänsäde, mutta vieläkin kun menninkäinen yksin tallustaa, 

hän miettii miksi toinen täällä valon lapsi on 

ja toinen yötä rakastaa??" 

NIINPÄ!! 

Syksyn pimeys on TAAS kerran muistutellut, 

että olen ehdottomasti valon lapsi!! 

Miten ihmistä voikin väsyttää niin paljon?? 

Valon puutetta, sitä sen on pakko olla.

Syksyn tullen pieni menninkäinen nostaa minussakin päätään. 

Energiat on vähissä ja sohvannurkka 

ja tv:n hömppäsarjat kutsuvat luvattoman paljon. 

Pitkät yöunetkaan ei tunnu piristävän! 

Valon lapsi tarvitsee valoa!!

Niin sen on vaan pakko olla. 

Onneksi on keksitty kirkasvalolamppu! 

Keinotekoista valoa ensiavuksi. 

Ehkä se auttaa? En tiedä. 

Joka tapauksessa valo on kuitenkin kaivettu kaapin perukoilta.

Parasta piristystä valon puutteeseen on kuitenkin mielen virkistäminen! 

Tavalla tai toisella.

Virkistävää viikonloppua!!

Minna